Vanhaa Aliidea näyttelevä Marle Metsur näki lapsena kyydityksiä

Turun Sanomat, Jouko Grönholm

Virolainen Vanemuine-teatteri tuo Sofi Oksasen Puhdistuksen – viroksi Puhastuksen – Turun kaupunginteatterin suurelle näyttämölle tämän viikon perjantaina ja lauantaina. Vanhan Aliiden roolin näyttelevälle Marje Metsurille näytelmän tarina tuo mieleen omat muistot.
– Tyttönimeni oli Mihailova. Olen syntynyt Zaitsevossa Kalininin alueella Venäjällä 27. kesäkuuta 1941. Äidinpuoleinen isoisäni kutsuttiin aikoinaan Tverin kuvernementin Toropetsiin viininvalmistajaksi. Siellä oli iso virolainen siirtolaiskylä, jossa asui kahdeksankymmentä perhettä. Siinä kylässä äitini meni naimisiin isäni kanssa. Venäläisen sukunimen sain kuitenkin isänpuoleiselta isoisältäni. Olin viisivuotias, kun pakenimme sieltä sodan tieltä. Isoisäni vangittiin, kotitalomme sytytettiin tuleen ja omenapuutarha tuhottiin.

Koko kylä saattamassa
Marle Metsur muistaa tarkkaan, että koko kylä tuli saattamaan heitä; kaikki itkivät. Heillä oli ollut siellä kunnon maatila ja kaksi lehmää. Hän muistaa myös, että Bologojessa he nousivat junaan. Oli talvi. Heti kun veturin vihellys soi, Marle säntäsi juoksuun laituria pitkin. Hän näki asemarakennuksessa ison täytetyn karhun. Oli vuosi 1945, kun he palasivat Võruun vain kahden matkalaukun kanssa. Apua tuli kuitenkin äidinpuoleiselta suvulta.
Marle Metsur mainitsee, että vaikka hän ei kärsinyt nälästä, he elivät erittäin säästäväisesti ja vaatimattomasti. Kesäisin hän kävi metsässä marjassa, syksyisin sienessä. Marjat ja sienet vietiin Kanepissa sijaitsevaan ostoliikkeeseen.
Uusista vaatteista saattoi vain haaveilla. Äiti ja isoäiti ompelivat. Koska Marle oli kolmesta siskosta nuorin, hän joutui käyttämään vanhempien siskojen nurinkäännettyjä takkeja, joiden napinreiät olivat väärällä puolella.

Iskuista kertoivat laukaukset
Marlen lapsuutta säestivät kauhu ja metsäveljien iskuista kertovat laukaukset. Hän näki kyydityksiä; vaikka hän oli tuolloin vielä lapsi, kauhu painui mieleen – ja hän on osannut kertoa tästä kaikesta Puhastuksen koko työryhmälle.
– Minusta Puhdistuksen otsikkona voisi olla myös Kauhu. Aliide on elämäni vaikeimpia rooleja, mutta silti mieluinen.
– Puhdistus-näytelmän toi minulle luettavaksi Vanemuine-teatterin tuolloinen dramaturgi Sven Karja. Täytyy sanoa, etten halunnut aluksi lukea sitä: minusta tuntui, että se nainen on niin kauhea. Sellainen tunne valtasi minut luettuani romaanin. Mutta sitten Sven antoi minulle näytelmän ja aloin ymmärtää, ettei nainen olekaan niin kauhea kuin hän ensi silmäykseltä tuntuu. Täytyy myöntää, että näyttämöhahmoa luodessani kaikki tuli aika luonnostaan.
Marle Metsur mainitsee, että kun he esittävät Puhdistusta, katsomossa on yleensä hiljaista kuin haudassa. Tässä näytelmässä on vain ihan alussa pari kohtausta, joille yleisö voisi Metsurin mielestä nauraa, ja Helsingissä se nauroikin.
– Yleensä esityksen lopussa, ennen aplodeja, on erittäin pitkä tauko. Ennätys on noin 50 sekunnin hiljaisuus toiminnan lopun ja aplodien välillä. Se on koko työryhmälle erittäin mahtava tunne ja kertoo, että näytelmä on uponnut ihmisiin. Kun katsojat vielä nousevat seisomaan, se on suurin kiitos näyttelijälle.
Puhdistuksen yleisö nousi seisomaan jo ennakkonäytännössä. Se oli Marle Metsurin pitkän teatteriuralla ainutlaatuinen tapaus. Ensi-illoissa se on Virossa tavallista, mutta ei ennakoissa. Aplodien lisäksi Marle Metsuria on tultu kiittämään myös henkilökohtaisesti, ja hänelle on lahjoitettu jopa korva- ja kaulakoruja sekä tietysti erittäin paljon kukkia.

Halauksia kadulla
Erikoista on sekin, että ihmiset ovat tulleet kaduilla halaamaan Marle Metsuria; monet heistä ovat nuoria, joilla on kyyneleet silmissä. Hänet on jopa kutsunut kylään eräs ventovieras ihminen.
– Olen tämän Puhdistuksen kanssa itsekin puhdistunut, ja minuun on tullut sen yhteydessä erittäin paljon hyvää ja positiivista. Ne, jotka lukevart romaanin tai katsovat tämän esityksemme, saavat syvän elämyksen. Teos on siis ehdottomasti ollut tarpeen.
Vanemuine-teatterin Puhastus Turun kaupunginteatterin suurella näyttämöllä perjantaina 28.10. ja lauantaina 29.10 klo 19. Esitys on vironkielinen, mutta se tekstitetään suomeksi.